Kirjoittaja

Gretel on äiti viidelle, äitipuoli yhdelle. Kolmella heistä on pomppulinna pilvissä, aarresaari auringossa. Vähemmän lyyrisesti, he kuolivat ennen kuin syntyivätkään.

Tämä tarjoaa blogin päälinjan: suru ja kaipaus kahdesta pikkuisesta pojasta ja yhdestä pikkuisesta tytöstä, jotka leijailevat tuonpuoleisen ilmanaloissa. Menetysten jälkeistä elämää hapuillen, sen ristiriitaisiakin puolia.

Lisäksi blogissa käsitellään paljon muuta elämän mustaa, siinä määrin kuin julkinen alusta mahdollistaa. Joulukuussa 2014 alkava yksityinen psykoterapia on myös vahvasti esillä.

Kaiken tämän päälle kimallukseksi on kuitenkin syntynyt usko elämään, toivoon ja suurimpana rakkauteen. Aion päästä henkilökohtaiseen sovintoon elämäni kanssa ja taas, joskus, uskaltaa elää. 


Postia: gretel.posti gmail.com



Karpale

Minä olen karpale - tunnette sen?
Minua ei turmele pakkanen;
Talvi ei surmaa, hukka ei syö,
Petä ei pitkä pohjolan yö,
Poskeni hohtaa, kevät kun lyö -
Minä olen voittaja hallojen.

Kirpeän karpalen - tunnette sen,
Suon veriruskean kyynelen.
Voimia murheen mullasta juon,
Virvotusjuomaa tuskille suon -
Yllytän voittoihin hallojen.

J.H. Erkko 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti